Palasin töihin. Uneni oli edelleen keinotekoista ja syöminen pelkkää pakkoa, mutta töissä ensisijainen identiteettini ei ollut petetty. Siellä en ollut huono.
Ihmisten keskellä oleminen ei silti ollut helppoa. Muiden maailmat olivat ennallaan. Minun oli muuttunut.
Sain koota tovin vähiä voimiani ennen kuin pystyin avaamaan huoneeni oven ja astumaan siitä ulos.
En edes yrittänyt hymyillä, vaikka oloni olikin jo parempi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti