Harhakuvitelmia

Töissä en mennyt omaan huoneeseeni.

Ystävä piti minusta kiinni, kun hajosin pieniksi palasiksi.

-Minä luulin, että teillä meni hyvin.
-Niin minäkin luulin, vastasin.

Päätöksiä

Erotaan sitten, huusin puhelimeen.

Muutaman sadan kilometrin päässä Mies oli hetken hiljaa. Ei väittänyt vastaan. Alkoi puhua käytännön asioista.

Minä olisin halunnut hänen väittävän vastaan. Olisin halunnut hänen sanovan, että rakastaa. Ettei halua muita. Että teki virheen.

Sinä yönä Mies nukkui toisen vieressä. Minä en nukkunut.

Vuosipäivä

Tänään on kulunut vuosi kuolemastani.

Tuohon kaapin viereen minä silloin valuin seinää pitkin. Siinä en enää saanut hengitettyä eikä sydämeni enää lyönyt.

-Äiti, mikä sinua surettaa, kysyi Poikanen
-Isi haluaa uuden äidin, sanoin.
Se oli ainoa kerta kun sanoin niin Poikaselle. Onneksi hän ei ymmärtänyt.

Nousin. Paistoin kalapuikot loppuun. Homma oli jäänyt kesken Miehen soittaessa ja kertoessa missä oli ollut. Ja kenen kanssa.

Poikanen söi ja pyysi lisää. Minä en syönyt.

Minä en syö kalapuikkoja enää koskaan.