Mies on masentunut. (Pitäsikö hänelle näin uuden vuoden kunniaksi antaa uusi nimi - Ex - sillä ei hän enää ole mieheni muuten kuin juridisesti.)
Hän katsoi lopultakin peiliin, eikä pitänyt näkemästään. Ilmeisesti hän lopultakin ymmärsi, että hänessä itsessään ja hänen teoissaan oli paljonkin syytä siihen, että kuluvan vuoden aikana pääsemme avioerotilastoihin. Ettei kaikki ollutkaan minun syyni tai seurausta minun sanoistani, teoistani tai persoonastani. Että hän olisi voinut toimia toisin. Että hän teki virheitä. Ja että kaikkein pahin virhe oli se, ettei hän pystynyt myöntämään virheitään.
Tuo oivallus sai hänet romahtamaan. Muutaman päivän ajan hän on soittanut minulle itkuisia puheluita ja pyytänyt lukemattomia kertoja anteeksi. Hän haluaisi, että voisimme joskus taas olla me, että voisin antaa hänelle toivoa.
Minusta tuntuu kurjalle hänen puolestaan. En vihaa häntä, en ole katkera, en himoitse kostoa - oikeasti toivoisin, että hänellä olisi hyvä olla.
Mutta Meitä ei enää voi olla. On liian myöhäistä. Minä en halua enää. Olen tyytyväinen näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Harmi se on että sanonta "miksi aina pitää tapahtua jotain ennenkuin on liian myöhäistä" pitää niin hirmuisen hyvin paikkansa...
Parempaa tätä vuotta sinulle =)
-Aawa-
Omaan tympeään elämääni tuo sen tärkeän toivonhitusen se tieto, että joku on tyytyväinen. Olen vilpittömästi ja täydestä sydämestäni iloinen Sinun puolestasi !
Onnellista tätä vuotta ! Se tuo Sinulle uuden, ihanan elämän !
Sori, ei auta. Haaste odottaa blogissani...
Olen pahoillani ettei teillä enää löydy tietä yhteiseen elämään, mutta valinnat on joskus tehtävä ja niiden kanssa elettävä. Sinä vaikutat itsenäiseltä ja kykenevältä naiselta ja olet varmasti tehnyt valintasi sydäntäsi kuunnellen. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Huonoa kohtelua ei tarvitse sietää. Petetyksi tulemine on todella huonoa kohtelua, vaikka en oikea ihminen olekaan ketään tuomitsemaan.
Lähetä kommentti