Kaiken tämän keskellä oli olemassa mies, josta pidin. Olimme tunteneet toisemme vuosia ja hän oli yksi tuntemistani hyvistä miehistä. Sellainen, jonka kanssa voisi kuvitella toisenlaisessa todellisuudessa jakavansa elämänsä.
Mutta ei meillä ollut koskaan mitään muuta kuin mukavia keskusteluja. Hän oli naimisissa, minä olin naimisissa. Kunnioitin molempia avioliittoja.
Hän oli kuitenkin mies, joka huonoina päivinä kävi mielessäni. Mutta en minä sitä hänelle sanonut. En koskaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti