Netissä oli mies. Mies, johon en voinut olla kiinnittämättä huomiotta. Mies, joka oli selvästikin fiksu, jonka arvot vastasivat omiani, joka piti samasta musiikista kuin minä, joka luki kirjoja ja sai minut nauramaan. Eikä näyttänytkään hullummalta. Eikä asunut lähelläkään Suomea.
Jos siirrän tilanteen reaalimaailmaan, voisin sanoa, että liikuimme samoissa piireissä, tunsimme toisemme ulkonäöltä ja vaihdoimme silloin tällöin muutaman sanan. Ei sen enempää.
Mutta minä näin hänessä miehen, joka pystyisi viemään minulta halutessaan jalat alta.
Ja minä näin, että juuri näin minä täyttäisin sen tyhjyyden sisälläni. Ihastumalla mieheen, jota en koskaan ollut tavannut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Juuri näin. Ja kun netissä oleva mies ilmaisee kiinnostuksensa astua reaalimaailmaan ja tulla tapaamaan, iski tajuntaan paniikki - enhän minä nyt kuitenkaan oikeasti halua!
Lähetä kommentti