Menimme viikonlopuksi mökille. Onnellinen pieni perhe.
Mökki on Miehen vanhempien ja reilussa kymmenessä vuodessa minäkin olen siellä paljon aikaa viettänyt. Viihtynyt. Ollut onnellinen.
Kun auto oli saatu purettua, minä istuin mökin portaille ja itkin. En voinut sille mitään, vaikka en olisi halunnut itkeä Poikasen nähden, en ilman helposti selitettävää syytä.
Enkä minä voinut selittää itkuani, sillä syyt olivat liian suuret. Itkin sitä, että uskoin olevani siellä viimeistä kertaa. Itkin niitä kertoja, jolloin minulla oli ollut siellä hyvä olla. Itkin kuollutta lemmikkiäni, joka mielellään makaili laiturilla. Itkin yksinäisyyttä, itkin pelkoa. Itkin sitä, ettei kukaan minua koskaan rakasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti