Kyllä minä mietin kaikki vaihtoehdot. Ajattelin jopa sitä, että entäpä jos toinen lapsi olisi ratkaisu. Jos sitä kautta pääsisi pois siitä epämukavasta olosta, jossa tulevaisuus on epämääräinen musta aukko. Jos olisimmekin onnellinen perhe, jos meitä olisikin neljä.
Minä olin aina halunnut useamman kuin yhden lapsen ja Poikanen toivoi sisarusta.
Mutta tiesinhän minä, ettei toinen lapsi tilannetta ainakaan parantaisi. Todennäköisesti muuttaisi vain pahemmaksi.
Viivasin siis listaltani yli ajatuksen toisesta lapsesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti