- Ihmiset erovat nykyään niin helposti, sanoi vanhempi kollegani.
En osannut vastata siihen mitään. Tuijotin vain. Ei hän pahaa tarkoittanut.
Puolet avioliitoista päättyy eroon. Niin aina sanotaan. Mutta minä en koskaan ajatellut kuuluvani siihen puolikkaaseen. Minä ajattelin vanhenevani yhdessä Miehen kanssa.
Sitten Mies tapasikin Toisen. Ihastui. Halusi lähteä. Mutta ei kuitenkaan osannut päättää lähteekö vai ei.
Ensijärkytyksestä toivuttuani tajusin, etten halunnutkaan erota. En kieltänyt pitämästä yhteyttä Toiseen - sanoin vain, että katson päätöksen tehdyksi, jos hän alkaa viettää siellä öitään. Annoin aikaa. Söin rauhoittavia. Epäilin päätöstäni olla haluamatta eroa.
Me kävimme kriisikeskuksessa. Puhuimme. Huusimme. Itkimme vuorotellen ja yhtäaikaa.
Tuskin monikaan eroaa kevein perustein. Ja vielä harvempi helposti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti