Kiitos äitini, minun on aina ollut vaikea uskoa, että riittäisin omana itsenäni, että olisin riittävän hyvä. Onnistumisten ja kovan työn kautta onnistuin mielestäni kuitenkin vähitellen rakentamaan suhteellisen terveen itsetunnon.
Toinen nainen teki tyhjäksi monta onnistumista, monta kaunista sanaa. Olkapäälläni istui taas Minä, joka huusi naama punaisena korvaani riittämättömyyttäni ja huonouttani.
Minut pelasti se, että tiesin olevani riittävän hyvä äiti ja riittävän hyvä työssäni. Mutta olinko kuitenkaan riittävän hyvä nainen? Sitä minä mietin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti