Olin luvannut antaa Miehelle aikaa. Aikaa miettiä, selvittää päätään. En minä odottanut, että päätöksen voisi tehdä päivässä tai viikossa, mutta Miehen ristiriitaiset viestit hämmensivät minua. Mies heitti ilmaan lauseita tulevaisuudesta 'kun tästä selviämme', sanoi kaivanneensa minua matkoilla ollessani, pelkäsi minun lähtevän.
Ja kuitenkaan hän ei pystynyt sanomaan, että sitoutuu tähän avioliittoon, ettei halua sitä Toista, että teki virheen, että on pahoillaan.
Mitä kauemmin Mies mietti, sitä enemmän itsekin ajattelin. Ymmärsin, ettei ole olemassa mahdollisuutta, että jatkaisimme entistä elämäämme. Ymmärsin, etten edes halunnut sitä. Huomasin, että parisuhteessamme oli korjattavaa. Mutta korjauksista oli turha puhua ennen Miehen päätöstä.
Ja mitä kauemmin odotin päätöstä, sitä vähemmän minua kiinnosti käydä koko keskustelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti