Olin siis kirjautumassa omaan gmailiini, kun eteeni avautuikin Miehen postilaatikko - hän oli unohtanut kirjautua ulos. Koskapa Mies oli harkiten lukenut minun postejani, totesin, että voin aivan yhtä hyvin silmäillä etusivun. Eikä sen enempää tarvittu - erään viestin ensimmäisistä sanoista (gmailia käyttämättömille tiedoksi, että viestin alku näkyy jo inboxissa) kävi selväksi, että Mies on ollut Toiseen yhteydessä.
En tuntenut vihaa, en surua. En oikeastaan mitään muuta kuin vakautta.
Kävelin alakertaan. Sanoin haluavani eron. Nyt. Se oli oikea, aito, todellinen päätös.
Mies ei voinut elää ilman minua, halusi olla kanssani, ei halunnut erota, pelkäsi menettävänsä Poikasen, halusi minun olevan onnellinen, sanoi pärjäävänsä, ei halunnut erota, ilkeili, itki, ilkeili, ei halunnut erota, itki, mollasi itseään, mollasi minua, ei halunnut erota.
Huoaten lupasin yrittää vielä. Vielä yhden kerran. Viimeinen rynnistys. Päin seinää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ihmettelen miten miehesi "vaatii" sinua jatkamaan kanssasi samalla kun hän jatkaa yhteydenpitoa Toiseen, kuinka hän sen selittää sinulle, itselleen...?
No, me ihmiset olemme... erehtyväisiä, toistamme myös samoja virheitä oppiaksemme vasta paljon myöhemmin.
Sinä olet Vahva ja Rohkea nainen, minusta ei olisi ollut koskaan antamaan anteeksi uudestaan... kerran vielä, mutta tuohon uuteen yhteyden ottoon olisi avioliittomme jo kaatunut.
voi kuule. Mies - haluaa vain kontrolloida kaikkea. Kaiken pitäisi mennä hänen toiveensa mukaan. Niin monta miestä, joilla toimintatapa on se: ihastuu ja rakastuu joka toiseen naiseen ihan täysillä, mutta missään nimessä ei aiokaan luopua vaimosta.
Olisin hajonnut kappaleiksi viimeistään tossa vaiheessa. Niinkuin luultavasti sinäkin olit jo. Kamalaa, aivan järkyttävää. Tuskin olisin pystynyt ensimmäistäkään kertaa antaa anteeksi, en voi tietää, mutta toinen kerta olisi ollut suhteen loppu.
Voin rehellisesti myöntää, olen riippuvainen miehestäni. Se ei haittaa minua yhtään. Kertoo vaan välillämme olevista tunteista ja siteestä. Ainoa ongelma on se, että jos hän tekisi joskus minulle näin, en voisi vastata seuraamuksista. Taidan olla siis liian riippuvainen.
Mä muistan jostain lukeneeni että monet jatkavat yhteydenpitoa vaikka lupaavat toista... Kerran oma ukkonikin otti vielä yhteyttä suhteeseensa ja aika hajoittavalta ja turhalta se tuntui ja varsinkin kaikki ne lupaukset et ei ikinä enää... juu juu, hiekkaan valui tyhjät lupaukset!
Jaksamista =)
-milli-
Voi, että! Minäkin päätin, että jatketaan vielä, ja nyt kadun syvästi. Meillä syynä ei ollut toinen nainen vaan se niin kovin tavallinen viina ja (henkinen) väkivalta.
Jaksamista!
Niin käy kuin on käydäkseen.
Mies sai puheluja ja takuulla soitti itsekin, vaikka muuta väitti. Ja meilejä kulki. Kaiken piti olla loppu, vaan ei. Sitten tajusin, että mies oli kertonut vain sen, että minä tiesin, mutta ei puhunut suhteen lopettamisesta mitään Toiselle. Sain raivarin, otin selvää. Toinen oli sitä mieltä, että minä tulin heidän väliinsä. Mitäpä merkitystä oli aviliitollamme? Ei mitään.
t.Slut
Lähetä kommentti