Hyväksyntä

Oloni oli suhteellisen seesteinen - hyväksyin itseni tyhmänä. Tiesin juoksevani ryminällä päin seinää, mutta en jaksanut välittää.

Minulla oli se, että kävin töiden jälkeen juoksemassa. Juoksemassa niin lujaa, että keuhkot tuntuivat räjähtävän. Ja se, että ennen nukkumaan menoa peittelin jo nukahtaneen poikani, katsoin elämäni suurinta rakkautta.

Oli se jo enemmän kuin mitä olisi voinut olla.