lauantai 6. syyskuuta 2008
Hän, jota ei ole
Aloin vähitellen hyväksyä sen, etten saisikaan toista lasta (en halunnut lasta miehen kanssa, johon en voinut sitoutua). Mutta en minä ajatuksesta pitänyt. Ja tiesin, että tulisi vielä päiviä ja öitä, joina itkisin syntymätöntä lastani, jota olisin rakastanut. Ja että noina hetkinä kiroaisin Toisen helvettiin. Samoin Miehen. Ja itseni. Ennen kaikkea itseni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti