Periaatteessa ja todellisuudessa

Periaatteessa elämä oli ihan hyvin.

Todellisuudessa valhe välillämme oli vähintään yhtä suuri kuin vuosi aikaisemmin. Mies piti jonkinlaista yhteyttä Toiseen, mutta sanoi, ettei 'hänellä ole mitään' tämän kanssa. Toinen oli ikäänkuin liedellä takalevyllä ykkösellä - siltä varalta, että minä lähtisin. Ettei Miehen tarvitsisi jäädä yksin.

Enkä minä oikeastaan uskonut, ettei olisi ollut mitään. Mutta en varsinaisesti välittänytkään, enää.

Aloin kaivata jonkinlaista huomiota. Ihailua. Jotain. Että joku pitäisi minua mielenkiintoisena, mukavana, ehkä kauniinakin. Jonain.

Mutta eihän kaikkea voi saada.