Mies kysyi miksi vain hänen pitäisi muuttua. Miksi minä en voi muuttaa mitään itsessäni. Miksei hän saa sanoa mistään (kuten pöydälle unohtuneesta teepussin kuoresta). Miksi olen varautunut. Miksi minulla ei ole mukavaa hänen kanssaan.
Mies on perfektionisti ja hänen tapansa toimia on aina se oikea. Minä yritin muistaa miljoona sääntöä ja niiden poikkeusta - itselleni useimmilla asioilla ei ollut niin väliä, joten yritin tehdä niin kuin pyydettiin.
Mutta välillä hukuin mahdottomuuteen. Tuntui etteivät tekoni koskaan riittäneet. Että aina jokin meni pieleen. Joskus ne yhdet asiat hermostuttivat minua ja halusin latoa astiat pesukoneen ajattelematta kuinka niiden siellä pitäisi oikeasti olla.
Enkä minä yrittänytkään väittää, etten voisi muuttua. Että vain Miehen pitäisi. Mutta tuntui, ettei Mies nähnyt kuinka yritin ja kuinka riittämättömäksi itseni tunsin, kun mikään ei kuitenkaan koskaan tuntunut onnistuvan. Ja siksi minulla ei ollut mukavaakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti