Miehen ja Toisen yhteydenpito mietitytti minua. Toisaalta en jaksanut hirveästi välittää siitä, sillä en jaksanut yleensä ottaen enää hirveästi välittää. Toisaalta olisin halunnut tietää missä mennään - että olisin vähän osannut ennakoida, jos Mies vaikka piankin taas päättää, että oikeastaanhan hän voisikin muuttaa Toisen luo.
Minusta kuitenkin tuntui, etten voinut kysyä Toisesta tai kertoa miltä se minusta tuntui, sillä heti jos sanoin jotain Mies päätyi korkkaamaan oluen. Usein hän joi neljänäkin iltana viikossa - ei vahvaan humalaan asti, mutta kuitenkin useamman kuin yhden oluen joka kerta. Ja juominen oli useimmiten, hänen mielestään, minun syyni - minä olin ilkeä tai sanoin jotain väärää.
Aloin olla varsin valmis pakkaamaan Miehen rahtilaatikkoon ja kirjoittamaan paketin päälle Toisen osoitteen. Ehkäpä kaikki olisivat niin onnellisempia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Alat ilmeisesti olla tuossa vaiheessa jo aika kypsää kauraa eroon. Mihin lie sitten olette päätyneetkään lopulta. Tuski oluen ottaminen tietty on tilannetta helpottanutkaan. Päihteenkäyttö usein vaikuttaa huonontavasti varsinkin jos ei itse edes toiminnastaan vastuuta ota. kommentoit joskus että miehessäsi on kyl paljon hyvääkin ja niin varmaan onkin. sitten vaan se että mitä kaikkea on valmis sietämään toisen puoleleta koska muita kuin itseään ei voi muuttaa. Tarvitsee vaan miettiä että tuleeko toimeen toisen ihmisen kaikkien puolien kanssa vai onko jotain sellaista jota ei vaan sitten kuitenkaan jaksa vaikka hyvääkin varmasti on.Huonot puolet ei välttämättä kuitenkaan koskaan muutu jos ei hyvätkään.No jään seuraamaan mihin suunta asiat kääntyy. Toivottavasti olette molemmat nyt jo paremmassa elämäntilanteessa joko yhdessä tai erikseen. Toivottavasti poikanen myös voi hyvin. Voimia sinulle
Kiitos hyvästä kommentista.
Paljon hyvää ei välttämättä riitä pitämään vaakaa positiivisen puolella, tai edes tasapainossa.
Lähetä kommentti