Miehessä on paljon hyvää - on aina ollut ja tulee aina olemaan. Hän on antelias, hyväntahtoinen, hän innostuu helposti eikä lannistu vastoinkäymisistä. Hän on valmis kokeilemaan uusia asioita. Hän rakastaa Poikasta avoimesti. Hän on hyvä ihminen.
Mutta minun silmilleni asettuivat mustat lasit. Minun oli vaikea nähdä kirkkaita värejä, tai valkoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Itselleni on ollut vaikeinta juuri vaaleanpunaisten silmälasien heivaaminen. Olin lähes sokeasti rakastunut mieheeni ja pidin häntä suurin piirtein täydellisenä. Nyt joudun näkemään hänet sellaisena kuin hän on - tavallisena ihmisenä. Sehän on tietysti hyvä, mutta haikeaa ja vähän surullista.
Anna
Lähetä kommentti