Mietin olinko siinä missä olin järki- vai tunnesyistä. Kummat minua enemmän avioliitossa pitivät - vai oliko sillä edes merkitystä? Ovatko järkisyyt niitä huonoja syitä ja tunnesyyt hyviä. Vai päinvastoin?
Oli järkisyitä puoltamaan jäämistä ja järkisyitä sitä vastaan. Sama juttu tunteiden kohdalla.
En halunnut erota. Enkä jaksanutkaan. Siinä ne syyt - kumpaan kateroriaan ne edes kuuluivat, järkeen vai tunteisiin.
Kun jaksoin ajatella, mietin, tarkoittiko jäämiseni sitä, että sidoin käteni loppuelämäkseni, etten voisi enää koskaan päättää toisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mä taas mietin tässä päivänä eräänä että olis toisaalta turvallisempaa erota ettei toinen pääsis satuttamaan enää samalla tavalla, ettei toisaalta uskalla ottaa sitä riskiä että mitä jos taas jälleen kerran... Mutta eiks tää elämä sitä ole, yhtä riskin ottamista koko ajan...
-milli-
Itse olen päättänyt jatkaa päivän kerrallaan ja tiedottanut päätöksestä myös miehelle. Meillä ei ole lapsia enkä niitä koskaan haluakaan, joten voin "rauhassa" olla häilyväisempi. En todellakaan halua ajatella, että olen nyt sitonut itseni 30 vuodeksi mieheen, lapsiin ja taloihin. Mutta en myöskään uhkaile erolla harva se päivä.
Anna
Elämä tuo eteensä koko ajan uutta ja erilaista asiaa. Ollaanko koko elämän saman kanssa vai eri ihmisten kanssa, elämä ei kuitenkaan jatku samanlaisena. Valintoja on tehtävä joka tapauksessa. Aivan varmasti eteesi tulee valinnan paikkoja vielä monta, monta, vaikka jatkatkin elämääsi miehen kanssa, joka petti sinua.
Lähetä kommentti