Töissä oli ollut todella raskas päivä ja minä laahustin kotiin hartiat lysyssä.
Mies halusi keskustella autoilusta. Siis siitä, että minun olisi pitänyt ajaa enemmän autolla, jotta olisin voinut hoitaa isomman osan Poikasen päiväkotikuljetuksista. Minä inhoan autolla ajamista. Minä olen siinä surkea. Ja kallistakin se on ja epäekologista. Ja minä pääsen hyvin paikasta toiseen muillakin välineillä tai omilla jaloillani.
Miehen mielestä olisi kuitenkin minulle helpompaa, jos ajaisin autolla.
Kyllä, joskus olisi helpompaa ja järkevämpää ajaa autolla. Mutta siinä mennään mielestäni liian pitkälle, jos Mies päättää mikä on minulle helppoa tai vaikeaa.
Ja kun sanoin, etten pidä ajatuksesta, tarkoittikin se sitä, ettei Mies saa koskaan sanoa näkemyksiään. Saa sanoa, mutta kai siitä sanomisesta voi olla eri mieltä? Vai onko epäreilua nimenomaan se, että olen eri mieltä? Ja miksi on pakko sanoa juuri silloin kun olen valmiiksi väsynyt ja pahoilla mielin?
Mietin vain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti