Ukki tuli huolehtimaan Poikasesta ja lähdimme Miehen kanssa ulos - elokuviin ja parille oluelle. Yritimme olla rentoja ja jutella mukavia, mutta useammin kuin kerran mieleeni tuli, että Mies viihtyisi varmasti paljon paremmin Toisen kanssa.
Ja mieleeni tuli myös ystäväni, mies, jonka seurassa minulla oli aina rento ja hyvä olla.
Mietin kuinka varautuneita Mies ja minä olimme toistemme suhteen. Epäluontevia.
Oli helpottavaa palata kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Niin tutunoloista tämän sinun tekstisi. Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa ja samanlaisia tunnelmia, ajatuksia ja tilanteita on tullut vastaan kuin sinullakin. Seuraan mielenkiinnolla miten sinä selviät eteenpäin. Omalta kohdalta en vielä tiedä mihin päädymme. Mies haluaa jatkaa kanssani ja niin minäkin mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista kun taustalla kummittelee toinen nainen. Jaksamista sinulle...
Kuinka toivoisinkaan, ettei kenenkään tarvitsisi kokea tätä samaa. Ja kuinka monta meitä lopulta onkaan, jotka elävät tai ovat eläneet tätä samaa tarinaa. Mutta kyllä me selviämme :)
Hmm... sama tilanne täällä, mutta ei meillä ole kummallakaan toista. Yhdessäolo vaan on vaimon kanssa todella vaikeaa. Ihan kuin 7 vuotta tutustuttiin toisiimme, että voitaisiin olla vieraita toisillemme.
Lähetä kommentti