Miestä minä en osannut vihata. En vaikka hän oli varmasti yhtä syyllinen tilanteeseen kuin Toinenkin.
Minä olin vihainen siitä mitä hän minulle teki. Vihainen siitä kivusta, jonka hän minulle aiheutti.
Mutta en minä osannut vihata häntä. Vaikka välillä halusin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Luin sun blogisi justiin kokonaan läpi. Ittellä on sama tilanne menossa ihan reaaliajassa. Meillä homma on vain toisinpäin. Eli vaimolla on toinen mies. Ei se Toinen ole siihen tilanteeseen syyllinen. Ei ainakaan meillä. Ennemminkin seuraus huonosta parisuhteesta (huonosta ainakin sen pettävän osapuolen silmissä), kuin syy siihen. Mutta ymmärrän kyllä tunteesi, itsekin haluaisin ajatella mieluummin niin että toinen mies yrittää viedä vaimoni kuin että vaimoni haluaa toista miestä enemmän kuin minua.
Make
Kiitos kommentista Make ja voimia sinulle.
Olet varmasti oikeassa - toinen ei ole syyllinen, vaan vikaa löytyy aina kaikista kolmiodraaman osapuolista. Itselleni oli helpompaa - ja ehkä terveempääkin - vihata sitä toista kuin miestä, jolle oli sanonut tahdon - tai alkaa syyttää itseään. Kaikki defenssit olkoot sallittuja näissä elämäntilanteissa :)
Ite oon syyllistänyt itteäni kun olen ollut niin piittaamaton suhteemme hoidossa. Mutta se on melko raskas tie. Nyt olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja julistin sodan J:tä vastaan. Yksi erä on jo voitettu, mutta paljon on vielä edessä...
Make
Lähetä kommentti