Ajattelin pieniä käytännön piloja. Mietin pesäpallomailaa tai muuta kättä pidempää.
Toivoin, ettei se kuvatus koskaan ikinä milloinkaan saisi osakseen rakkautta tai onnea.
Muutin mieleni ja toivoin naisen löytävän rakkauden, vaipuvan kuvitelmaan jatkuvuudesta ja turvallisuudesta. Toivoin, että häneltä sitten otettaisiin kaikki se pois.
Toivoin, että hän tietäisi miltä tuntuu kävellä, vaikka on kuollut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti