Istuimme perheneuvolassa vierekkäisissä nojatuoleissa.
En tunnistanut itseäni Miehen puheista. Kuva oli mielestäni kummallisella tavalla vääristynyt. Mies sanoi, että jätin hänet yksin ja etten edes pidä hänestä.
Terapeutti kaivautui abstraktien syytösten alle. Löysi jotakin mihin tarttua. Hän kehotti miettimään asioita - konkreettisia asioita - joita voisi tehdä toisin, joita olisimme valmiit tekemään toisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti