Poikanen juoksi pienen pojan innolla koko päivän laitteesta toiseen. Minäkin hymyilin nähdessäni lapseni riemun.
Oli jo ilta, kun söimme yhteisen jäätelön kupista kahdella lusikalla. Sinä hetkenä, sen päivän jälkeen, minun oli pitkästä aikaa hyvä olla.
Minä halusin jäädä siihen hetkeen ikuisiksi ajoiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti