Osa minusta ymmärsi Miestä. Osa minusta muisti miltä tuntui mennä luennolle ja miettiä onko se kivannäköinen poika tänään siellä. Miltä tuntui käydä gradua läpi sen fiksun ja suloisen assarin kanssa - ja odottaa niitä keskusteluja. Vaikka Mies oli jo silloin poikaystävä.
Tunteille ei kenties voi mitään. Muutkin kuin oma kumppani voivat olla viehättäviä. Mutta teoistaan on jokainen itse vastuussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Nimenomaan. Tunteiden heräämiselle ei voi mitään. Mutta teoille voi. Muistan kun parisen vuotta sitten olin lähellä ihastua yhteen naiseen työpaikallani. Oli kiva chattailla ja harrastaa pientä viatonta flirttiä. Mutta piti tehdä päätös. Ei tämän pidemmälle. Lopuksi huomasin että on helpompi lopettaa flirttailu kokonaan kuin pitää sitä pienenä. Jos pirulle antaa pikkusormen niin se vie koko käden.
"Tunteille ei kenties voi mitään. Mutta teoistaan on jokainen itse vastuussa."
Tämä on niin totta.
Mutta harva pettäjä tätä haluaa ymmärtää, on niin paljon helpompaa heittäytyä fiilikseen ja syyttää sellaista, mille ei mitään voi... menisikö tämä sama läpi murhajutussa?
"Olin niin vihainen etten voinnut muuta kuin tappaa..."
Me puhuimme tästä paljon Miehen kanssa. Hänen oli hyvin vaikea ymmärtää sitä, että aina on mahdollista valita ja toimia toisin.
Puhuimme myös siitä kumpi on pahempi; teko vai tunne vai onko niillä yleensäkään eroa.
Ei sekään olisi tuntunut mukavalta, jos mies olisi kehunut työkaveria viehättäväksi ja flirttaillut tämän kanssa vähän. Ei varmasti olisi. Mutta jos raja olisi vedetty siihen, olisi se mielestäni osoittanut rakkautta ja sitoutumista.
Ehkä rationalisoin liikaa, mutta silloin kun on mahdollista valita, on vastattava valinnastaan. Ja vain hyvin, hyvin harvoin valinnan mahdollisuutta ei ole.
Lähetä kommentti