Jotta elämä ei olisi päässyt liian helpoksi, lemmikkini kuoli. Minun päätöksestäni. Imusolmukesyöpä.
Jätettyäni vielä lämpimän ruumiin eläinlääkärin pöydälle, lähdin juoksemaan. Juoksin lujaa. Matka loppui kesken. Kipu ei ehtinyt mennä pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti