Nukuin periaatteessa hyvin, mutta olin silti todella väsynyt. Iloton.
Minä pelkäsin. Mutta mitä minä pelkäsin? Miksi pelkäsin?
Tiesin, että pärjäisin hyvin - ellen jopa paremmin - ilman Miestä. Miksi siis pelkäsin hänen lähtöään, tai omaani?
Tottumuksesta? Yksinäisyyden pelosta? Rakkaudesta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti