keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Kun hymy ei tartu

Mies alkoi olla paremmalla tuulella - tyytyväinen ja hymyilevä. Minua hänen hymynsä ärsytti - kuinka voit hymyillä, vaikka hetki sitten olit valmis särkemään kaiken?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikä on aika mikä pitäisi tekoaan katua, jos on yhdessä päätetty, että jatketaan eteenpäin ja yritetään uudestaan? Onko ylipäätään mahdollista antaa anteeksi vai tuleeko toisen osoittaa syvää katumusta tietty aika ja elää kurjana olemassaoloaan anteeksipyydellen?

Rara kirjoitti...

Kyse on oikeastaan siitä, että asian käsittely menee eri tahtiin - siinä missä Mies halusi jo unohtaa koko asian, sen kuinka paha olo minulla oli (mutta edelleen kuitenkin pitää itse yhteyttä toiseen), minä vasta prosessoin asiaa ja tietyiltä osin ensimmäistä kertaa tajusin mitä on tapahtunut ja mihin kaikkeen se vaikutttaa.

Yhdessä oli päätetty yrittää, mutta päätös on vasta alku. Se ei vielä tarkoita, että kaikki olisi taas hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos selvennyksestä. Edelleen ihmettelen miten hyväksyvä olet ollut tuon yhteydenpidon suhteen heidän välillään. Luulisi, että se on vaikeuttanut paranemista koko ajan, kun toinen ei tajua miten paljon se sattuu. Toivottavasti käytitte/käytätte ammattiapua myös, siinä saa asiat purkaa eri tavalla ja ammattilainen osaa purkaa tilannetta. Voimia.