Minä sain avaimet ja minä sain ostamani huonekalut.
Katselin (niitä muutamaa huonekalua lukuunottamatta) tyhjiä huoneita ja mietin muistoja, jotka eivät vielä olleet syntyneet. Muistoja, jotka tulisivat syntymään näissä huoneissa. Toivoin niiden olevan onnellisia. Mutta en uskaltanut olla aivan varma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kultaseni, kunpa voisin kertoa sinulle mitä tiedän. Kunpa voisin kertoa sinulle tulevaisuuden haamuista. Tai kenties on parempi, ettet tiedä.
Kukahan minua halaa tulevaisuudesta käsin? Minun tulevaisuudestani käsin. Hänen nykyisyydestään. Olisikohan hänellä minulle kerrottavaa?
Minä halaan. Ja minulla on sinulle kerrottavaa: sinä selviät.
Tulee parempia hetkiä. Parempia aikoja. Meille molemmille.
Lähetä kommentti