Muutto lähestyi. Oli aika pakata. Oli aika hankkia sohva ja keittiön pöytä. Oli aika miettiä kymmeniä isompia ja pienempiä käytännön asioita.
Käytännön asiat antoivat aivoille tekemistä, enkä edes ehtinyt miettiä elämäni suuntaa kuin hetkellisesti. Niinä hetkinä, jolloin ajatukset väkisin tunkeutuivat päähäni, oloni oli vuoroin toiveikas ja helpottunut, vuoroin epätoivoinen ja surkea.
Ennen kaikkea olin varsin väsynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti